Hiljaista eloa
Elämä vetää hiljaiseksi. Kaikenlaisista pienistä asioista kasaantuu soppa, joka saattaa kiehua yli tai palaa pohjaan minä hetkenä hyvänsä. Koita siinä sitten hämmentää huonosti muotoillulla lusikalla kun esiliina on pellistä ja kokin hattu muovipussista. Kai jokaiselle tulee sellaisia kausia, että tekisi mieli käpertyä jonnekin koloon ja sähistä ohikulkijoille (vähän niin kuin meidän takapihan siilet)?
Oli sitten kunnon myrsky eilen! Oli aika hiljainen olo, kun salama pimensi koko kaupungin aivan nenän edestä (mulla on tapana mennä istuskelemaan ulos kunnon ukkosella: saa hieman oikeaa näkökulmaa ja asiat ovat kummasti oikeissa suhteissaan). Se tuli kyllä tarpeeseenkin, koko kesän ollut yhtä vitun hellettä. On se kivaa kun aurinko paistaa, mutta rajansa kaikella!
Linkkisaldokin on kasvanut tässä rötväämisen ohessa: aseita naisille (tai naishenkisille?). Entä haluaisiko joku (minun lisäkseni) tällaisen paidan?

