Olenkohan yksin tuskani kanssa? Vihaan nimittäin mainoksia yli kaiken. Mainokset yrittävät manipuloida minua, viedä huomioni todellisista asioista, houkutella huomaansa ja loppujen lopuksi, tuskaisaan aivokuolemaan. Siis oikeasti, miksi meidän täytyy sietää mainoksia kaikkialla? Televisiossa sen vielä ymmärrän (kun siihen on kasvanut alusta asti), mutta netissä sitä en enää sulata.

Hieman ristiriitaistahan se on, kun itsekin kuitenkin palvon työni puolesta markkinavoimien jumalia uhraamalla ihmisten aikaa mainosten alttarille. Mutta jokainen meistä tekee töitä elääkseen (no, suurin osa ainakin), ja kun kotiovi kolahtaa selän takana kiinni, ihminen haluaa olla oman elämänsä herra. Ja helkkari, mun elämäähän ei mainoksilla pilata!

Tämänkin valitusvirren laukaisi RE:n kolumni, jossa moitiskeltiin mainoksiin tyytymättömiä käyttäjiä. Ikään kuin se olisi käyttäjien vika, kun mainokset ovat niin hanurista että tekisi mieli takoa tekijöitä turpaan toleranssin nollautuessa visavingutukseen. Siis miten se on mahdollista, että perinteistä mainontaa EDES YRITETÄÄN soveltaa verkkoon? Miten kukaan tervejärkinen voi kuvitella, että haluaisin maksaa kaistanleveydestäni siivun tosii viileeseen fläsäbanneriin, jota en välttämättä edes halua nähdä?

Ehkä vika on ihan mainonnan periaatteissa. Sen vielä sulattaa, että joutuu maksamaan paperi-Hesarista, ja silti joutuu selailemaan turhia mainoksia. Siinähän tavallaan ostan uutisia, ja saan kaupan päälle turhaa roinaa, joita myös mainoksiksi kutsutaan (miksi turhia? Siksi, että yhdelläkään Hesarin mainoksella ei ole ollut merkitystä elämäni ostopäätöksille). Mutta hei, se on ilmaista (tai sellaiseksi sen ainakin miellämme)!

Sama järkeily ei enää netissä olekaan kovin oikeutettua. Jos surffaan jollekin saitille, maksan jo kaistanleveydestä oman osuuteni siinä vaiheessa kun banneri lävähtää nenäni eteen. Eli jos sivulla on banneri tai useampikin, olen jo joutunut maksamaan siitä/niistä. Ja nyt sitten vingutaan siitä, että bannereita pitäisi sietää: niitä pitäisi rakastaa ja niiden kanssa täytyisi mennä nukkumaan. Siis mitä ihmettä? Kuka sanoo, että netissä halutaan samanlaista aivotonta mainosmentaliteettia kuin televisiossa ja radioissa jo on? Kuka sanoo, että ne eivät kypsytä?

Omalta osaltani siirryin nettiin television äärestä juuri sen vuoksi, että minulla itselläni on enemmän kontrollia feedin suhteen: ei ole pakko valita kolmesta huonosta kanavasta sitä vähiten huonoa, vaan voin surffailla itse sinne minne haluan – siis valtaa parhaimmillaan. Nyt mainoksen Belsebuubit yrittävät tehdä nettikansastakin aivotonta markkinakarjaa, ja minun pitäisi niellä puolen sivun kokoiset kamppisfläshit ihan vain sen vuoksi, että joku saisi siitäkin voittoa. Mun puolesta sellainen saitti voi upota suohon (marmain saitti siellä jo onkin, mä en sinne enää mene) ja pysyä siellä.

Oikeasti, minä haluan SISÄLTÖÄ. Kunnon hakukoneita, RSS-feedejä, selkeitä ja kauniita tuotetietokantoja kuvineen ja hintoineen, uutisia, ohjeita ja dokumenttejä, valtavia tietokantoja paikallislehtien arkistoista vuodelta pipo ja miekka. Sitä minä haluan, en jotain helkkarin tarjouksia ja mukanäppäriä pelikamppiksia, joista ei viime kädessä ole hyötyä kenellekään. Luulisi tämän olevan jo itsestään selvyys? Miksi tulevaisuuttamme rakennetaan mainostajien ehdoilla, ei meidän? Mehän ne viulut lopuksi maksamme!

Joo, mutta ne realiteetit, ne realiteetit. Mikään ei ole ilmaista, ja kaikesta täytyy maksaa. Paska mäihä. Taidan siirtyä takaisin kirjoihin, niissä sentään tietää mitä saa.

Tämä kirjoitus on julkaistu 7.10.2002 klo 22:55 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.