Maailmalta kuuluu jälleen kummia: harmaa teksti on pahasta, ja designerit (nuo saatanan rakkaat kätyrit) ovat syyllisiä (taas) huonoon luettavuuteen, Irakin tilanteeseen ja Bambin äidin kuolemaan. Toivottavasti viimeinen kohta ei tullut yllätyksenä kenellekään?

Marjut oli löytänyt matkoillaan mielenkiintoisen, kontrastia käsittelevän artikkelin, ja kieltämättä siinä puhutaan asiaa. Mutta kuten aina, asiat eivät ole noin mustavalkoisia (heh), vaan pitäisi kyetä ajattelemaan kokonaisuutta hieman laajemmassa skaalassa.

Artikkelissa puhutaan enimmäkseen tekstin kontrastista: harmaa teksti on hankalammin luettavaa kuin musta kollegansa (asia, josta tuskin tarvitsee väitellä kenenkään kanssa, vähiten www-suunnittelijoiden). Kirjoittaja käyttää esimerkkinään kuvia, joissa harmaa teksti on vaihdettu mustaksi, ja teksti muuttuu luettavammaksi kuin taikaiskusta. Helppoa ja ymmärrettävää, eikös juu?

Mutta mutta mutta… www-sivu ei ole pelkkää leipätekstiä. Www-sivuilla on leipätekstin lisäksi navigointi-elementtejä, otsikoita, alaotsikoita, linkkejä ja niin edelleen, ja kaikilla näillä on sivuilla jokin merkitys (muutenhan noita elementtejä ei sivuilla edes olisi!). Ja vastaavasti, kaikilla näillä elementeillä on keskenään jonkinlainen “tärkeysjärjestys,” huomioarvo. Huomioarvoa voidaan korostaa esimerkiksi väreillä, fonttikoolla, grafiikalla ja asettelulla.

Tästä seuraa pakostakin se, että joku näistä elementeistä on pahnan pohjimmainen, huomioarvoltaan alhaisin. Lienee itsestään selvää, että otsikolla täytyy olla enemmän huomioarvoa kuin leipätekstillä, muutenhan luettavuus kärsisi, ja pahasti. Sama pätee muihinkin sivun elementteihin (linkit ovat tärkeitä, eikö?), ja koska leipätekstiä on yleensä paljon, sen huomioarvo on yleensä pienin. Ei ole mitään järkeä tehdä sivustoa, jossa leipäteksti kilpailee huomioarvoltaan navigoinnin, otsikoiden, alaotsikoiden ja linkkien kanssa: katsojan silmä sahaa kokonaisuudessa laidasta laitaan, eikä lukemiseen voi keskittyä.

Artikkelin pointit olivat siis oikeasti ihan oleellisia ja hyviä, mutta populistisia ja kokonaisuudesta irrallaan. Älkää ihmiset nielkö kaikkea pureskelematta, jooko?

Jotenkin nykyään tuntuu vain olevan trendikästä vaahdota käytettävyysasioista tietämättä sen enempää kokonaisuudesta. Tuntuu siltä, että koko web/käytettävyys -suunnittelun kenttä on maallikoitumassa pahasti: jokainen nettiä selaava on vähintään käytettävyysexpertti, ja Jukka Korpelan ja Jacob Nielsenin sanomisia toistellaan papukaijamaisesti edes yrittämättä ymmärtää todellisia suunnittelun syy-yhteyksiä. Suomeksi sanottuna, on helppo nillittää käytettävyysasioista, jos ei tiedä mitä vaihtoehdot ovat.

Tämä purkaus ei ole huonon käytettävyyden puolustelua, vaan oikeastaan päinvastoin. Teen itse paljon töitä sen eteen, että oman työni jälki olisi sekä käytettävää, että esteettisesti sopivaa kohderyhmää ajatellen. Yleensä se on haastavaa, joskus hankalaa ja silloin tällöin aivan mahdotonta. Kaikkea vaan ei voi saada kerralla, kun lopputulokseen on vaikuttamassa niin kirjava paletti ihmisiä. Siksi tuntuukin tuskastuttavalta, että suunnittelijat nostetaan lynkkayspölkylle aina kun joku ei tykkää jostain detaljista.

Suunnittelijoiden puolestapuhujia on vaan jostain syystä aika vähän. Olenkohan mä jotenkin outo, kun tunnen tarvetta valaista asian toista puolta?

Tämä kirjoitus on julkaistu 22.01.2003 klo 17:15 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.