Unreal Tournament on armotonta tykittämistä alusta loppuun. Miehiä isommat pyssyt, taustalla pauhaa adrenaliinia piiskaavaa Matrix-musiikki, kentät pakottavat juoksemaan ja tapoista palkitaan. Elämä tulevaisuuden verikekkereissä ei ole helppoa.

Joulupukki dominoi koko illan, mutta Marsalkka Mattila ja allekirjoittanut tarjosivat hyvän vastuksen. Lopputuloksena kuitenkin oli, että jahtasimme tuota “lahjoja” jakavaa jänöpupua koko illan hiki hatussa ja omaa selustaa vahtien. Vaihtelevalla menestyksellä. Lempiaseeni on ehdottomasti Sniper Rifle, jolla on kätevä jakaa instant karmaa korkealta paikalta kanssakilpailijoiden niskaan. Oma hupiarvonsa on myös Redeemerillä, joka on käytännössä tuelta ammuttava pienoinen ydinohjus. Sen tuhovoima on vaan sitä luokkaa, että sitä kannattaa käyttää vain äärimmäisessä hädässä – tai jos haluaa piruilla. :)

Unrealissa on vaan “sitä jotain.” Seurauksena verestävät silmät, sormet rakkuloilla ja hartiat jumissa. Ja kuka sanoi, että pelaaminen ei rasita elimistöä?

Tämä kirjoitus on julkaistu 2.02.2003 klo 16:13 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.