Ulkona alkaa olla jo aika sulaa. Veikkaisin, että kevät posottaa paikalle piakkoin, ehkäpä lumet eivät kestä viikkoa pidempään. Aurinko paistaa suoraan Niinan kukkapenkkiin, mikä tietty tarkoittaa sitä, että pian saadaan kukkia. Ellei sitten se sama saaplarin lintulautavaras käy keikkaamassa niitäkin.

Kevät on muutenkin aika hassua aikaa minulle. Perinteisesti olen vihannut kevättä eniten kaikista vuodenajoista, mikä heittääkin minut suoraan marginaaliryhmään: yleensähän ykkösvihulainen kaikkien listoilla on talvi tai syksy. Nyt on kuitenkin niin, että olen omaksunut vuosien saatossa erään ällöpositiivisen asenteen (kuka hyvänsä minut paremmin tunteva tietää, että adjektiivi “elämänmyönteinen” ei kuulu samaan lauseyhteyteen minun kanssani): jokaisessa vuodenajassa on jotain hyvää ja odottamisen arvoista. Se on sitten jokaisesta itsestä kiinni, haluaako korostaa niitä positiivisia vai negatiivisiä piirteitä. Angsti liian suurina annoksina on tuhoisaa egolle.

Että mitäkö hyvää kevääseen sitten liittyy? Paljonkin, mutta tärkein kaikista on valon lisääntyminen ja luonnon virkoaminen. Tänään taisi ensimmäistä kertaa haista ruoho nenään (olihan se liiskaantunutta, enemmän ruskeaa kuin vihreää ja lasinsirujen peitossa, mutta ruohoa silti). Se jos mikä piristää oloa kummasti.

Tämä kirjoitus on julkaistu 12.03.2003 klo 16:39 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.