Lentopommeja päähän
Eilen ei oikein mikään mennyt nappiin. Ensinnäkin, netti oli tosiaan nurin Yo-ghetossa koko päivän ja edellisen yön. Huonosti nukutun yön (no, siitä voin syyttää itseäni), sitä paitsi. Sain lahjukseksi David Gemmelin Stormriderin, ja siinähän sitä aika sitten kuluikin rattoisasti. Kyllä neiti tietää, millä minut saa hiljaiseksi ja itselleen tenttilukurauhan. ;)
Kaiken hauskan lisäksi lokki (tai hyökkäyslaivueellinen niitä) paskoi niskaani, kun olin kaikessa rauhassa teputtelemassa työpaikalle silmät ristissä. Siis ei sellaista herätystä oikeasti kukaan kaipaa. Naurakaa vaan ruojat, mutta jonain päivänä se osuu vielä omalle kohdallenne. :/ Hassua sinällään, että aikaisemmin ei ole kukaan /mikään onnistunut täsmäpommittamaan minua jätöksillään Turussa.
Kertahan se on ensimmäinenkin.
Blogspheressä on taas käyty keskustelua siitä, mikä on oikea tapa blogata ja mikä ei. Visa Kopu sai pyyhkeitä bloggaustyylistään, mikä herättää allekirjoittaneessa lähinnä hilpeyttä: vilkaisu Pinserin blogien Top-listalle kertoo tähän syynkin. Ihmiset kun lukevat sitä mikä heitä kiinnostaa, eikä muuta (ellei ole pakko). Suomen blogirintamalle mahtuu aivan varmasti blogeja jokaiseen makuun, ja ei niitä kaikkia tarvitse lukea, ellei halua. Ja jos suomalaiset piirit tuntuvat liian ahtailta, niin verkossa on paljon englanninkielistä luettavaa.
Mutta joo, onhan se hyvä, että asioista keskustellaan. Vaikka itse olenkin yrittänyt aikaisemmin määritellä weblogia (Mikä on Weblog?), ei se todellakaan ole kiveen kirjoitettua (hah, ja mihin kiveen, kysyy pieni geologi minussa). Onpahan nyt jotain. :) En silti lähtisi ihan noin herkästi sanomaan, että joku ei osaa blogata ja joku ei (hah, absurdi ajatus ihan muutenkin). Kukin stepatkoon tyylillään ja niin edelleen (copypastea tähän haluamasi klishee).
Kiitoksia kehuista. :)

