Heh, oi aikoja, oi oireita. Kasan bongaamassa Blog Attention Span Syndrome -jutussa on perää, vaikka en ihan kaikkia kohtia allekirjoitakaan. Mutta hyvä sentään, että joku sentään näitäkin pohtii. Missähän vaiheessa bloggaamisesta tehdään syntiä (tyyliin netti/viedopelit/tv/whatever on pahasta), ja bloggaajille perustetaan omia vieroitusklinikoita? Toisaalta bloggaaminen voi pelastaa päivän (elämän?). Voiko esim. telkkarintöllöttämisestä sanoa samaa?

Se on kyllä totta, että oma nettiriippuvuuteni (hmm… ehkä hieman huono sana? Minusta se on yksi ja sama, onko “riippuvainen” netistä, tv:stä, kirjoista, lehdistä… samaa tavaraa se on kaikki, eri muodossa vain) on lisääntynyt bloggaamisen myötä huomattavasti. Bloggaus sitouttaa. Tai tarttuu. Vähän niin kuin räkä.

Olisi muuten mielenkiintoista tietää, mitä kuuluu ns. “vieroitetuille” konkareille, jotka ovat jo lopettaneet bloggailunsa. Tekeekö mieli blogata, onko vieroitusoireita, onko haluja aloittaa uudestaan? Hmm… Blogien hautuumaalla on kuitenkin kohtuullisen vähän raatoja (en ole kyllä hirveämmin harrastanut kuolleiden blogien etsintää, mutta silti), joilta kysellä. Ehkä olisi hyvä jonain kauniina päivänä kysyä konkarilta, mitä nykyään kuuluu. Näyttäisi kuivilla pysyminen olevan hieman vaikeaa? ;)

Tämä kirjoitus on julkaistu 10.04.2003 klo 23:12 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.