Luettua: Stormrider
Viime vuosien saatossa olen yhä enemmän ja enemmän intoutunut lukemaan englantilaista (ja englanninkielistä) kirjallisuutta. Reilillä tuli luettua tolkuttomasti Brian Lumleyn Necroscope-sarjaa ja Gemmelin Rigante-kirjoja. Se, määritelläänkö mainitsemani kirjailijoiden teokset “kirjallisuudeksi,” onkin sitten ihan toinen debaatti. :)
Eniveis, nyt sain lopetettua Gemmelin Stormriderin, ja olihan se sitä itseään, eli taattua Gemmeliä. Jossain vaiheessa kyllästyin totaalisesti Eddingsmäiseen /DD -tyyppiseen lässynlässyyn, jossa sankarit ovat kirkasotsaisia pahvihahmoja (taisi muuten osua Eddingsin Althaluksen arvosteluni juuri tuohon kauteen, olen pahoillani jos joku Spinin lukijoista siitä mahdollisesti traumatisoitui). No, Gemmell ei kirjoita mitään ihan keveintä fantsua, ja verihurmeen seasta löytyy tavallista väkevämpiä ihmsikohtaloita. Jos ei ole tuttu, suosittelen tutustumaan.
Perskeles, mä olen ihan varma, että olen blogannut noista kahdesta kirjailijasta joskus aikaisemminkin. Noh… ei sitten. Ehkä teen sen joskus toiste. :)

