Vaikka ymmärränkin hyvin monien ihmisten antipatian haalariväkeä kohtaan, uskallan silti olla eri mieltä haalarien hyödyllisyydestä. Haalarit ovat käteviä, ne pitävät lian ja/tai mundikset loitolla. Haalareista erottaa heti puolitutut suuristakin väkimassoista (kuten Vappuna ja yleensäkin), jolloin on paljon helpompi suunnistaa oikeaan suuntaan (tilanteesta riippuen joko luokse tai karkuun).

Tästä voisi jopa päätellä, että suhtaudun haalareihin positiivisesti. Hähää, niin suhtaudunkin, ja kannankin omia haalareitani ylpeydellä (ainakin kerran vuodessa). Paitsi että kyllä se jossain vaiheessa jää pois, moinen lapsellinen hapatus. :)

Wappua tuli siis vietettyä suhteellisen kevyessä nousuhumalassa koko ajan, mikä ei liene suuri yllätys kenellekään. Koko touhu alkoi perinteeksi muodostuneella geologian laitoksen Wappukuohareilla, jossa piltit tarjoilevat koko laitokselle ilmaista kuohuviiniä. Tämä onkin se ainoa kerta vuodesta, kun laitoksella oikeasti näkee lähes kaikki henkilöt in situ.

Kuoharitoimituksen jälkeen – lähes pari pulloa juoneena – olikin aika siirtyä seuraaviin ilmaiszempaloihin sekalaisella joukolla. Deltan toimistolla tarjoiltiin boolia, mutta juoma oli sen verran laimeaa että raahauduimme seuraavalle tasolle, eli olikohan se nyt joku TYY:n ilmaistarjoilu. Booli oli hyvää, ja sitä sai riittävästi. Pari kertaa santsanneena alkoikin olla jo sen verran hyvä olo, että täytyi saada ruokaa.

Gardasta Proffan kellarin kautta lakitukseen, ja siellä taas lisää kuohuvia juomia. Ja kuohuvia ihmismassoja. Onneksi ei tullut korkkia silmään tänäkään vuonna, vaikka aikaisemmin on ollutkin lähellä. Tuli törmättyä tuttuihin, puolituttuihin ja puolituntemattomiin. Aina on kiva nähdä livenä ihmisiä, joita ei oikein vielä tunne. :) (Hämmentävää, kuinka harvalla ihmisellä on loppujen lopuksi kotisivut, vinkkilinkittäminen on niin kovin hankalaa, kun ei ole mitään mihin linkittää. Vink vink.)

Lakituksen jälkeen oli aika häipyä jatkoille. Bussilla länsikeskukseen, ja sen jälkeen vuorossa armotonta tinttaamista ja saunomista. Itse asiassa niin armotonta, että käsiin sattuu vieläkin. Kivulla voi olla jotain tekemistä senkin kanssa, että eräs nimeltä mainitsematon naishenkilö halusi aivan välttämättä purra minusta palasia mukaansa. Tarttee varmaan ottaa tetanus-piikki… ;) Mutta hauskaa oli. Pidot vaan paranivat loppua kohden, ja kotiinkin päästiin ihan kiltisti jo viiden aikoihin.

Ei koskaan enää uudestaan… ennen seuraavaa Wappua.

Tämä kirjoitus on julkaistu 1.05.2003 klo 20:11 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.