Käväisin sitten uteliaisuuttani katsomassa Turun Mac&Carryssa, miltä himoamani G5 ja Panther oikein livenä näyttävät. Uskoisin, että se oli yksipuoleista rakkautta heti ensi silmäyksellä (enhän mä voi tietää mitä se minusta ajattelee). Mistähän aloittaisin… Testaamani kone oli G5 1.6 GHz:n prossulla ja 17″ flättä-näytöllä. Tärkeimmät huomiot sekalaisessa järjestyksessä:

1) Käyntiääni. Siis se oli oikeasti ihan uskomattoman hiljainen. Kuorman kasvaessa taso tietenkin nousi, mutta sittenkin todella hiljainen epeli (ulommainen kansi oli auki, jolloin äänieristys ei ollut edes parhaimmillaan). Nyt kun kirjoittelee tätä PC:llä, tuntuu että on serverihuoneessa istuskelemassa. Aivan upea hiljaisuus.

2) Tuntuma. Näppis on erinomainen, joskin pieni. Näppäinten vastus on minun sormilleni ideaalinen ja nappien tekstit erottuvat hyvin. Nappien sijoittelu sattui Windows-immeisen sormille, mutta siihenkin varmasti tottuu. Hiiri tuntui käteen hyvältä (Cannesin reissulla käyttämäni iMac omasi samanlaisen, joten ei tullut yllärinä), joskin kursori hypähteli satunnaisesti (saattoi johtua siitäkin, että kunnollista hiirimattoa optiselle hiirelle ei ollut). Se olis hiinä ja hiinä, haluaisinko rullahiiren tuon tilalle. Ehkäpä.

3) Näyttö. Vaikka en 20″ cinema displayta päässytkään katselemaan muuta kuin pakkausmuovien läpi, niin 17″ litta kyllä näytti kaiken olennaisen. Kuva on terävä, värit kylläisiä ja puhtaita. Ja näyttö on kaunis kuin unelma. Lisäksi näytön kupeessa olevan powerinapin hipaisu pistää koneen nukkumaan alta aikayksikön. Ja toisin kuin Wintoosalla, G5 ponkaisee päiväunilta ennen kuin ehtii kahvimukia kopeloida. Erinomaista!

4) Panther. Vakuutuin kertaiskulla. Kahlasin kisumirrin asetuksia ja toimintoja läpi, ja aika hyvältä tuntuu näin natiivin Windows-käyttäjän näkökulmasta. Exposé on luksusta, jota ei voi selittää, se pitää kokea. Käyttöliittymä ei takertele missään vaiheessa, ja muutenkin kaikesta henkii todella viimeistelty fiilis. Mukana tulevat ohjelmistot olivat varsin positiivinen ylläri (esimerkiksi fonttien käsittely ja Art Director”s Tool Box olivat vekkuleita tuttavuuksia). Käyttäjähallinta ja -vaihtaminen toimivat hyvin. Safari oli miellyttävä kokemus, ainoa jota jäin kaipaamaan oli mouse gestures. Muutoin Pantherissa ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa.

5) Tehot. Tärkein viimeisenä. Testailin pientä, mutta tehoa syövää photoshoppailua, ja kertaakaan kone ei edes nikotellut. Suurtenkin kuvatiedostojen esikatselu ja avaus tapahtuvat sellaisella liukkaudella, mihin PC-maailmassa ei ole tottunut. Testailun perusteella uskaltaisin väittää, että ainakaan tehot ei ihan heti loppuisi kesken.

Haikein mielin täytyi jättää kaveri kauppaan. Tahtoo G5:n, ja heti!

Tämä kirjoitus on julkaistu 10.12.2003 klo 16:48 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.