Juoksin eilen 22 kilometrin lenkin. Kyseessä on kerran viikossa juostava ns. “pitkä lenkki”, jonka tarkoitus on mm. totuttaa kehoa pidempiin matkoihin. Loppujen lopuksi juokseminen oli melko kivutonta, mutta tänä aamuna nilkka hieman vihoitteli. Sitä se asfaltilla juokseminen teettää.
Olen turkulainen kirjoittaja ja yrittäjä. Helpoiten minut tavoittaa sähköpostilla osoitteesta janne [at] myrsky.net.
Luukannel on Creative Commons -lisenssillä julkaistu ilmainen fantasiaromaanini.
Syksyllä 2008 kirjoittamani kirja Läski syö miestä on ostettavissa vaikka Atenan verkkosivuilta. Ei suositella kauhean heikkohermoisille.
Hyvä hyvä, siitä se lähtee. Nilkan kipeytyminen voi olla askellusvirhettä tai sitten kasvukipuja. Kroppa tekee sen mitä se tarvitsee. Nyt vaan pari päivää taukoa ja sitten lyhyttä kevyttä. Oliko voittajafiilis?
Kieltämättä. Tuntuu hassulta, että vuosi sitten ei jaksanut juosta edes puolta kilsaa… :)
Jos ei ollu 30 kilon reppu selässä, niin ei tartte hehkuttaa. Tosimies jaksaa ton verran vaikka paise persvaossa… Ei vaineskaan kuulostaa aika kurkolta tällä ruholla kun ei juosta sivaa kaueammas.
Seli seli, säkki olalle ja matkaan. Siinä saa jauhekuurit kyytiä kun hiki sulattaa ihran asfaltille liukkaaksi vanaksi!
Noille pitkiksille on olemassa myös vaihtoehto; kaksi, kolme tai jopa neljä lyhyempää lenkkiä päivässä…Tällä tavalla voi vähentää vammariskiä, ja kyllpä sitten kalja maistuu. Juoksin yhden kerran tuolla tavalla reilun maratonin vuorokauteen, eikä tuntunut missään. Enää mikään….
Kiitti vinkistä, toi voiskin olla astetta parempi vaihtoehto. Tuli nimittäin viime lenkistä kunnon nilkkakipu ja jäi juoksut sikseen muutamaksi viikoksi. Vittu.