Fat Acceptance tekee tuloaan
Meni taas aamukahvit väärään kurkkuun.
TS: “Mediatutkija Katariina Kyrölä ei aio liittyä läskikapinaan” ja kirja-arvostelu.
Alla muutama valikoitu lainaus, iloisesti asiayhteydestään irroitettuna. Lukekaa koko juttu ensin, niin tulee vähän selkeämpi kuva.
Keskustelu, jota meillä käydään lihavuudesta ja ruumiin koosta, on monista tutkijoista jo pitkään tuntunut yksipuoliselta. Jostain syystä angloamerikkalaisessa maailmassa käytävä keskustelu ei ole rantautunut Suomeen ollenkaan, vaan keskustelua on hallinnut koko ajan lihavuus tappaa -ajattelu, Helsingissä asuva Turun yliopiston mediatutkija Katariina Kyrölä sanoo.
Aivan, tähän asti ns. Fat Acceptance -liikkeet ovat pysyneet rapakon toisella puolella. Meillä ei myöskään ole vielä niin järjettömästi ylipainoisia kuin USA:ssa. Täällä ei myöskään myydä erillisiä läskirollaattoreita, joilla voisi näppärästi kärrätä ihrojaan lähimpään pikaruokapaikkaan. Mielestäni se on hyvä asia.
Pyrimme kirjallamme tuomaan esille, että lihavuutta voidaan tarkastella muutenkin kuin ongelmana, josta on päästävä eroon.
Lihavuus ON ongelma. Se on esteettinen, terveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma, jota ei pitäisi hyväksyä ja hössötellä. Tällainen Fat Acceptance -paska ei todellakaan tule tarpeeseen.
Kuitenkin esimerkiksi lihavuuden aiheuttamien kansanterveydellisten menojen laskemistavat ovat hyvin ongelmallisia. Syy-seuraus-suhde lihavuuden ja sairastumisalttiuden välillä on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.
Kehtaa vielä nimittää itseään tutkijaksi. Se, että syy-seuraussuhde ei ole yksiselitteinen, ei tarkoita sitä että asian voisi (tai saisi) ohittaa olankohautuksella.
On aivan tavallista, että painon perusteella tehdään hyvinkin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihmisen mielenterveydestä ja onnellisuudesta.
Mistähän se voisi johtua? Ehkä siitä, että lihavat ihmiset liikkuvat todennäköisesti vähemmän, ja hyvin todennäköisesti myös lääkitsevät huonoa oloaan syömällä (paljon)? Molemmat ovat passivoivia toimintoja, ja aivan varmasti edesauttavat masentumista ja passivoitumista entisestään. Näytä minulle lihava ihminen, minä näytän sinulle onnettoman ihmisen.
Kyrölän mukaan lihavuudesta puhuttaessa unohdetaan liian helposti, että useimmat lihaviksi tai ylipainoisiksi määriteltävät eivät katukuvassa mitenkään erotu niin sanotusti normaaleista.
Ja taas… mitä vittua tää tyyppi tutkii, sienien hallusinogeenisiä vaikutuksia? Ihmisten lihavuuskäsitykset vaihtelevat aikakausittain, ja nyt ollaan menossa suuntaan, jossa yhä lihavammat ihmiset ovat sosiaalisesti hyväksyttävämpiä. Katukuvassa on enemmän lihavia, se tekee siitä totuttua ja tuttua. Kestää kymmenen vuotta, ja saamme kaikki olla iloisesti 40 kiloa painavampia. Sekö olisi parempi?
Ihminen, jonka painoindeksi on 30, saattaa olla aivan sopusuhtainen. Median synnyttämä kuva lihavuudesta perustuukin usein liioiteltuihin kuviin ja kuvakulmiin.
Kuka helvetti näyttää sopusuhtaiselta painoindeksissä 30? Joulupukki…?
Lihavuus on markkinoiden näkökulmasta aivan täydellinen sairaus. Kuten Paul Campos on sanonut, lihavuus vaivaa suurinta osaa kansasta, se ei tapa uhrejaan, sitä ei osata hoitaa tehokkaasti, mutta sekä lääkärit että potilaat haluavat siitä kiihkeästi eroon, Kyrölä kiteyttää
Olikohan ensimmäinen lause koko haastattelussa, josta voi olla samaa mieltä.
“Ruoka on tärkeä mielihyvän lähde ja sen kuluttaminen osa länsimaisen ihmisen identiteettiä, ei vain elämiseen tarvittavan energian hankkimista.”
Siis hyi helvetti. Tuo kommentti on sairas niin monella tasolla että oikein oksettaa. “Minulla on OIKEUS mässyttää ja pupeltaa, minulla on OIKEUS näyttää syöttöpossulta ja minua EI SAA syyllistää siitä. Nih, minä ite, mröh röh.” S-a-i-r-a-s-t-a. Toisaalta, tää on just sitä itseään. Nykyään ihmisellä pitäisi olla oikeus tehdä sitä ja tätä, välittämättä seurauksista, ja viulut maksaa yhteiskunta ja muut veronmaksajat. Syyllisiä ovat tietenkin valkoiset, keski-ikäiset heteromiehet (ks. kirja-arvostelu). Hyvää jatkoa feministiselle “uhria ei saa syyllistää” -kampanjalle. Läskejä SAA syyllistää, ja pitää. Itse he ovat kilonsa hankkineet, saatana. Niin minäkin aikanaan.
Vain hieman kärjistäen: jos kaupasta ei löydy sopivia vaatteita, vika on lihavassa asiakkaassa, ei kaupan valikoimassa
No kyllä se on. Kohta meilläkin ollaan tilanteessa, jossa julkisten virastojen ovia täytyy leventää, että muodottoman lihavat sikaniskat mahtuvat lönnimään kapeista oviaukoista sisään. Sehän ei ole heidän vikansa, joten yhteiskunnan TÄYTYY leventää kaikkien virastojen oviaukot, kustantaa ylipainoisille läskirollaattorit, ostaa jokaiseen kaupunkiin erityislihaville tarkoitettuja ambulansseja ja niin edelleen. Miksi ihmeessä ihmisiltä itseltään ei voida vaatia vastuuta siitä, miten terveyttään huonontaa?
Ihmettelen oikeasti, onko tyyppi tosissaan, vai onko tämä sittenkin vain joku (sairas) vitsi?
Kiitos tästä artikkelista, aika mielenkiintoinen pätkä sekä toimittaja- että kuluttajaekonomistisesta näkökulmastani :)
“Ruoka on tärkeä mielihyvän lähde ja sen kuluttaminen osa länsimaisen ihmisen identiteettiä, ei vain elämiseen tarvittavan energian hankkimista.”
Mielestäni on mielenkiintoista, että nykyisin kuluttaminen määritellään niin merkittäväksi tekijäksi ihmisen identiteettiä, että jos arvostelee henkilön kulutustapoja joko terveydellisistä, taloudellisista tai ekologisista syistä, niin samalla arvostelee koko ihmistä (ja sitten “syyllistetään”, voivoi!).
“300 neliön omakotitalo Nurmijärvellä ja iso maasturi ovat osa identiteettiäni.”
“Sixpackillinen kaljaa päivittäin on minua.”
“En voisi elää ilman puolivuosittaisia matkoja Aasiaan.”
“Ne kaupungin kalleimmat kengät tekevät minusta sen ihmisen, joka olen.”
Niinpä. Hulluksi menee, jos identiteettiään määrittelee pelkästään kuluttamiensa ja omistamiensa asioiden perusteella. Ymmärrän hyvin, että joitain asioita on kiva omistaa, mutta että koko persoona olisi siitä kiinni…? Melkoiset savijalat. :D
Just näin!!!
Ylipaino aiheuttaa sairauksia, sekä fyysistä että henkistä. Ei lihavuutta pitäisi puolustella tällä tavalla kuin lihavuus”tutkija” tekee. Lihavia alkaa olla jo sen verran että tässä syntyy pian massapsykoosi, jossa läskilylleröt kaikki hippilöivät nakuina laulaen “lihavuus on kaunista”, “syöminen on kivaa” jne. Se mitä jokainen tekee omalla kropallaan on toki oma asia, mutta samalla tavalla kuin tupakoitsija häiritsee savullaan muita ihmisiä, häiritsee punkero soukassa lentokoneen tuolissa muita läskeillään tai samoin kuin tupakoitsija keuhkosyövällään ylikäyttää terveydenhuollon varoja, niin lihava sydäntautinen vastaavasti. Tuntekaa vastuunne!
Tsihihi, luin “hipelöivät nakuna”. Pitäs lukee paremmin… :)
“Ruoka on tärkeä mielihyvän lähde ja sen kuluttaminen osa länsimaisen ihmisen identiteettiä, ei vain elämiseen tarvittavan energian hankkimista.”
Ihastuttavasti irroitettu. Onneksi terveellisestä ruuasta ja kohtuudessa pysymisestä voi myös saada mielihyvää, ehkä jopa enemmän kuin valtavasta mässäyksestä :)
Kyllä, elämästä kuuluu nauttia. Herkkukin maistuu paremmalta, kun sitä syö harvemmin. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan – kohtuus kaikessa ja sitä rataa. :)
Käyppä punttisalilla kattomassa niitä BMI 30 “joulupukkeja”. Löytyy myös naispuolisia, sopusuhtaisia. Ja varmasti myös joidenkin mielestä kovinkin esteettisiä.
Läskien syyllistämisellä, kuten syyllistämisellä yleensäkin, on saatu ja saadaan enemmän pahaa kuin hyvää aikaa.
Polttoaineisiin tuntuva hinnankorotus, eines-ja roskaruokavero, verohelpotukset kuntoiluvälineistä ja -korteista voisi olla se kansantaloudellisesti järkevämpi lähtökohta. Mutta näin ei tule tapahtumaan, koska jojolaihduttaminen yms. humpuukihoidot ja extravaganzat ovat miljardibisnes, joko yllättäin tuottaa sinne valtion kirstuun enenmmän, kuin ne inhat läskit sieltä vievät.
Voidaanko esittää kysymys, pitävätkö ylipainoiset ostajat jatkuvalla kuluttamisellaan tämänkin maan pyörimässä, vaiko ne viherpiipertäjät, jotka elävät samalla luomujukurttipurkilla kaksi viikkoa?
Elämisen laatu, onnellisuus ja oma identiteetti kun ovat kovin yksilöllisiä asioita, ja jopa kullakin eri aikoina erilaiset.
Hyviä ideoita, polttoainevero, roskaruoka ja einesvero ja kuntoiluvälineisiin hinnanalennusta, erinomaisia taloudellisia ohjauskeinoja siihen, että saataisiin pulskaa Suomi-neitoa hoikemmaksi. Eihän hän haukkumalla hoikkene, syö vaan suruunsa kun tökitään. :D Mutta tosipuheella, näin olisi maata johdettava, mutta markkinoita ei haluta sorkkia. Se, että kansantalous pyörii sen ympärillä että myydään herkkuja, joista maksetaan, ja sitten käydään laihdutusklinikalla tai kuntosalilla, josta taas maksetaan… Joo, kyllä kuluttaminen on hienoa!
Jannelta taisi jäädä ylipainokeskustelun ensimmäinen pointti ymmärtämättä. Ylipainon raja on koko lailla mielivaltainen, nykyisin se on vedetty painoindeksin kohtaan 25. Lääketieteen kannalta painoindeksi 25-30 onkin ongelmallinen väli, kun sellaiset nykymääritelmän mukaan lievästi ylipainoiset ihmiset näyttävät tilastojen valossa olevan kaikkein terveimpiä. Toisin sanoen ihmiset, joiden painoindeksi on 20-25, ovat tilastojen ja tutkimusten mukaan sairaampia ja kuolevat useammin kuin ihmiset joiden painoindeksi on 25-30. Tietysti kyseessä voi olla vain tilastollinen harha, sairaus tuppaa laihduttamaan.
Ei jäänyt ymmärtämättä tai huomaamatta. BMI on tieteellisessä mielessä eräs luotettavimpia keinoja ylipainon arvioimiseen (tämän historia taas johtuu siitä, että BMI:n pohjana käytettävät tiedot, pituus ja paino, ovat olleet melkein alusta saakka erilaisten kansainvälisten statistiikkojen mittauksissa mukana – tämä mahdollistaa siis suhteellisen luotettavan painonkehityksen arvioinnin ja vertailun pitkilläkin aikaväleillä). BMI:tä huomattavasti hyödyllisempiä lihavuuden mittareita ovat kehon rasvapitoisuus (%) ja vyötärölihavuus. BMI ei ole taas luotettava mittari vanhuksilla, kasvuiässä olevilla tai ihmisillä, joilla on silmiinpistävän alhainen rasvaprosentti (bodarit). Alkuperäisessä jutussa annetaan ymmärtää, että “on ok, jos sun BMI on 30″. Ei se todellakaan ole, BMI 30 on ihan saatanasti ylipainon puolella taviksilla.
Ja Kuntsa: alkuperäisen jutun motiivi jää hieman ihmetyttämään, koska mediaTUTKIJAN luulisi ymmärtävän miten media vaikuttaa ihmisten kauneusihanteisiin. Tutkimusmielessä on menty perse edellä puuhun kun annetaan ymmärtää, että lihavuus on vain jokin käsite ihmisten päässä, jolla ei ole mitään varsinaisia vaikutuksia terveyteen. Ei se ole. Lihavuudella (ja nimenomaan liikalihavuudella) on samperisti terveydellisiä haittavaikutuksia. Se ei ole mikään sopimusasia tai neuvoteltavissa oleva juttu. Liikalihavuuden hyväksynnän lisääminen on melkoinen aivopieru.
Kommenttisi BMI:n mielivaltaisuudesta pistää muutenkin ihmetyttämään. Se, että raja-arvot ovat mitä ovat, ei tee menetelmästä jotenkin mystisesti arvotonta. Varsinkin, kun painoindeksi on valittu laskennallisesti juuri siten, että yksilölliset heitot ja pituuden vaikutus BMI:n vaihteluun minimoituu (esimerkiksi aikuisella miehellä, jonka pituus on 173 cm, paino voi olla normaalin painoindeksin rajoissa 56-74 kiloa. Se tekee 18 kilogramman vaihteluvälin, ja se on todellakin ihan riittävästi).
Korkea painoindeksi korreloi selkeästi liikalihavuuden kanssa, ja liikalihavuus lisää aivan selkeästi terveysriskejä (sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, kihti, masennus jne). Tilastoissa esiintyvä 25-30 BMI:n näennäinen terveys voi selittyä lukuisilla muillakin tekijöillä, eikä tuo näennäinen korrelaatio kerro mitään korkean BMI:n terveellisyyden puolesta. Tuskin kukaan voi pokkana väittää että liikalihavuus pidentää ikää (ennen näin varmasti olikin, koska lihavuus korreloi elintason kanssa).