Tenttiin taas lukiessa tuli mieleen opiskelun aikana oivaltamani tosiseikat yliopistossa opiskelemisesta. Harmittaa hieman, että en aikanaan tajunnut heti alusta lähtien soveltaa minimivaivan periaatetta opiskeluun. Pää oli vielä sekaisin armeijan tyhmyyskoulutuksesta ja sitä edeltävästä lukio-opiskelusta, joka siis poikkeaa monella tavalla yliopisto-opiskelusta. Toivottavasti näistä vinkeistä on jotain apua aloitteleville yliopisto-opiskelijoille, ettei kaikkien tarvitsisi toistaa samoja virheitä.

1. Keskity olennaiseen. Toisin kuin yleensä valehdellaan, yliopistoon ei tulla viisastumaan. Sieltä haetaan tutkintoa. Viisastumisen ja valmistumisen välillä on melkoinen ero, ja suurimmilta osin ero on asenteellinen. Jokaisesta tentistä ei yksinkertaisesti kannata tai voi saada parasta mahdollista arvosanaa, ja tulokseen panostettu aika ei juuri koskaan kannata pitkässä juoksussa. Tentteihin kannattaa lukea vain sen verran, että tietää pääsevänsä niistä läpi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että voisit opetella oppiaineen keskeisimmät teoriat ja käsitteet vain pinnallisesti – perusasiat tulee ymmärtää, että pystyy erottamaan olennaisen tiedon epäolennaisesta.

2. Tee opintosuunnitelma. Nykyään se taitaa olla jo nuoremmille opiskelijoille pakollisenakin, mutta jos ei ole, tee se itse. Ota selvää mikä on järkevin tapa valmistua, ja aseta selkeät tavoitteet lukukausikohtaisesti. Opintosuunnitelman hiomiseen käytetty aika ei mene ikinä hukkaan. Käytä apuna opinto-opasta ja hiosta opinto-ohjaajaa. Kuuntele vanhempien opiskelijoiden kokemuksia, sillä kaikkia oppiaineen käytäntöjä ei ole välttämättä kirjattu yhtään minnekään.

3. Seuraa joukkoa. Voi tuntia banaalilta, mutta sooloilu ei kauheasti kannata. Jos tavoitteenasi on valmistua yliopistosta säädyllisessä ajassa, ei kannata alkaa sooloilemaan esimerkiksi vieraiden kielten pimpelipompeliluennoilla, ellei asia sitten oikeasti kiinnosta. Monesti kurssit järjestetään vain tiettyyn aikaan vuodesta, ja jos sattuu skippaamaan kyseisen kurssin, joutuu sen suorittamaan kuitenkin jossain välissä (kun on jo muita velvoitteita, eikä voi millään tietää meneekä ko. kurssi jonkun toisen tärkeän kurssin kanssa päällekkäin). Pahimmassa tapauksessa perusopinnoista pinnatusta kurssista muodostuu etenemiseste, jonka suorittaminen myöhemmin osoittautuu varsin veemäiseksi toimenpiteeksi.

4. Pidä pääsi. Joukkoa ei aina kannata seurata. Monesti opiskelijat häröilevät ensimmäisen parin vuoden aikana täysin päämäärättömästi ja päätyvät joukoittain luentosarjoille, joista saa “helposti ovareita”, vaikka luentosarjalla istuminen ei edistäisi valmistumista yhtään mitenkään. Tässä auttaa huomattavasti se opintosuunnitelma.

5. Gradu on vain gradu. Gradu ei ole lopullinen tuomio osaamisestasi tai osaamattomuudestasi, se on lopputyö, joka vaatii hieman enemmän työtä. Usein opiskelijat tuskailevat viimeisinä vuosinaan turhaan gradunsa kanssa, ja koko “iso G” kasvaa mielessä järjettömän kokoiseksi möröksi. Helpoiten hommasta selviää, kun aloittaa työn tarpeeksi ajoissa (esimerkiksi 3. opiskeluvuonna). Graduaiheenkaan kanssa ei kannata kauheasti sooloilla: suosittelen ottamaan sellaisen aiheen, jolla on oikeasti tilaaja ja edes marginaalista rahoitusta tiedossa. Tämä takaa sen, että ainakin joku on kiinnostunut gradun etenemisestä (ja se on hyvä asia).

6. Älä mene “oikeisiin” töihin opiskeluaikana. Ns. oikeiden töiden tekeminen on lähestulkoon poikkeuksetta palkitsevampaa kuin opiskelu, ja tavalla tai toisella opiskeluaika venähtää. Opintojen rahoittamiseksi voi ottaa jonkun turhan jobin, josta saa lisää liksaa viikonloppuina tai iltaisin, tai lainaa, vaikka se kuinka tuntuu epäreilulta. Lopussa kiitos seisoo.

Voi kun joku olisi nämä neuvot kertonut minulle yli 10 vuotta sitten.

Tämä kirjoitus on julkaistu 27.02.2008 klo 19:46 kategorioissa Työjutut, Yleiset. Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.