On taas tilinteon hetki. Vuosi vaihtui tällä kertaa rauhallisissa merkeissä, eikä alkoholillakaan vaihteeksi läträtty liiaksi asti. Oli todella tyydyttävää vain nukkua pitkään, fiilistellä kotona ja pelata Call of Duty 4:sta (suosittelen katsomaan tämän arvostelun kyseisestä pelistä jos vähääkään kiinnostaa). Hyvin ei-perinteinen, mutta akkuja lataava joulu.

Viime vuoden mieleenpainuvin mielikuva on kiire. Kiire siksi, että suurin osa ajasta tuntui menevän yritystoiminnan pyörittämiseen ja syksyllä julkaistun kirjan julkaisuun liittyvissä tapahtumissa. Päätinkin hiljaa mielessäni, että tästä vuodesta tulee rauhallisempi. Liika höökiminen ei sovi luonteelle.

Alla sekalaisessa ja vähemmän kronologisessa järjestyksessä merkittävimmät virstanpylväät.

Yritys. Yksityisyrittäjänä on ollut palkitsevaa. Asiakkaita on tullut, mielenkiintoisia töitä on piisannut ja haasteet ovat olleet oikean kokoisia. Olennaisin ero palkkatyön ja yrittämisen välillä on mielestäni se, että saa olla enemmän asiakkaiden kanssa suoraan tekemisissä, mikä on suunnittelutyössä ehdottoman tärkeää. Muutin firman osakeyhtiöksi ja siirryin kotitoimistosta omaan toimistotilaan keskustaan, mikä tuntuu monella tapaa erinomaiselta ratkaisulta. Tietenkin, kotipäiviä voi edelleen tehdä jos siltä tuntuu ja jos kelit ovat kurjat.

Maisteriksi valmistuminen. Hämmentävän kauan se kesti, mutta ehkä sitä tietoisesti venytti elämänsä parasta aikaa (tai sen muistoa). Jos haluat valmistua yliopistosta mahdollisimman nopeasti, kannattaa lukea aikaisempi kirjoitukseni, 6 neuvoa nopeampaan valmistumiseen yliopistosta.

Kirjan julkaisu (Läski syö miestä - Atena kustannus) oli läkähdyttävä kokemus (tuntemuksia ja asiaa enemmän asiaan liittyvässä kirjoituksessa, esikoiskirjailijan ensikokemukset julkaisun pyörteissä). Sai juosta kirjamessuilla, haastatteluissa, radiossa ja telkkarissa. Tajusin jossain vaiheessa, että esiintyminen alkoi käydä voimille ja piti hieman hellittää tahtia. Kirjan myynnin kannalta olisi varmasti kannattanut pinnistää vielä enemmän, mutta virta ei yksinkertaisesti riittänyt. Väsähdyksestä huolimatta, todella mielenkiintoinen kokemus, ja monella tapaa haaveiden täyttymys. Kirjoittamisharrastuksen kannalta on nyt vain hyvä keskittyä seuraavaan projektiin, kun ensimmäinen etappi on saavutettu.

Lappi. Käytiin vaeltamassa Muotkatuntureilla vaimon kanssa. Reissu oli aivan käsittämättömän upea, ja pakko sinne on päästä uudestaan tänäkin vuonna. Kuvia reissusta löytyy flikristä.

Hopeinen omena. Annoin Hopeisen omenan Fimug ry:lle. Aikoinaan Absumin kanssa perustamani mac-aiheinen keskustelufoorumi on edelleen Suomen suurin ja kaunein aiheeseen liittyvä keskustelupalsta. Omalta osaltani foorumiin alkoi upota vain sen verran paljon aikaa ja vaivaa, että oli pakko päästää siitä irti tavalla tai toisella. Onneksi löytyi tällainen hyvä ratkaisu, ja nyt foorumilla on kunnon yhdistys takanaan. Rekisteröityneitä käyttäjiä on melkein 18 000 ja viestejä melkein miljoona. Huh.

Koira. Koska kaksiomme oli selkeästi liian tilava, otimme eläintarhaan kahden kissan lisäksi vielä Osmon, länsigöötanmaanpystykorvan. Osmo on käsittämättömän hyväluontoinen koira, jolla on sydän paikallaan. Joistain asioista vain tajuaa heti, että näin on aina kuulunut olla. Aivan kuin tuo koira olisi aina ollut tuossa, silleen osana elämää. Vaimo perusti Osmolle tietenkin oman blogin.

Kiitos lukijoille (ja erityisesti kommentoijille) edellisestä vuodesta!

Tämä kirjoitus on julkaistu 7.01.2009 klo 11:47 kategorioissa Yleiset. Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.